”Antoisa työpaikka”
- Kahdesti olen sanonut itseni irti, mutta tässä sitä vaan ollaan. Kunnallisneuvos Niilo Koivurova, 65, on jäämässä eläkkeelle. Hänen 40-vuotinen työpäivänsä Alatornion kunnassa päättyy samalla, kun kuntakin lakkaa itsenäisenä olemasta. Mutta vaikka on siirrytty uuden vuoden puolelle ja Suur-Tornio on tosiasia, istuu kunnanjohtaja tutun työpöytänsä ääressä Alatornion kunnantoimistolla eikä paperinippujen määrä näytä vähenemisen oireita.
- Tässä hoidellaan vielä parisen kuukautta viime vuodelta periytyviä asioita, uuden vuoden asiat hoitaa jo Tornion virkakoneisto.
Neljäkymmentä vuotta on ihmisikä, neljäkymmentä viimeksi kulunutta vuotta on ollut valtavien murrosten ja kehityksen aikaa. Sen alkupuolella oli polkupyörä harvinaisuus, sain ensimmäisen polkupyöräni 1926 ja se oli lujassa. Viime vuonna 1972 pelattiin golfia kuussa. Myös Alatornion kunta pohjoisessa Suomessa on kokenut monia näinä vuosikymmeninä.
Lamakautena kuntaan
Niilo Koivurova tuli Alatornion kunnan palvelukseen kaksi päivää sotapalveluksesta pääsemisensä jälkeen 8. päivänä joulukuuta 1931. Kunnassa oli tuolloin kaksi virkailijaa. Oli lamakausi ja päivisin kunnantoimiston täyttivät työttömät ja heidän perheensä huolineen. Paperityöt oli tehtävä virka-ajan jälkeen iltaisin ja pyhinä. Ja kun ei ollut palkkakaan päätä huimannut, oli nuoren virkailijan hankittava vielä sivutuloja.
Yleisen lamakauden lisäksi vaikutti Alatornion kunnan talouteen tuolloin merkittävän sahalaitoksen palaminen 1920-luvun lopulla. Tämä, sekä lohenkalastuksen väheneminen merkitsivät vaikeita takaiskuja kunnan talouselämässä.
Valtio ei silloin ollut mukana työttömyyskorvausten maksamisessa. Oli vain hätäaputöitä, joissa palkat olivat niin pienet, että perheet joutuivat kuitenkin kunnan sosiaalihuollon varaan.
Vuosikymmenen puolivälissä alkoi tilanne rauhoittua, työttömyys väheni ja kunnankin taloudellinen tilanne hieman kohentui. Kunnes raskaat ja vaikeat sotavuodet jälleen katkaisivat rauhallisen kehityksen. Alatorniolle sijoitettiin siirtolaisia, kunnan miehet olivat rintamalla ja vaimot lasten kanssa monenlaisissa vaikeuksissa kotona. Silloin oli kunnantoimisto raskas ja epämiellyttävä työpaikka. Tuntui, ettei kestä, ei jaksa. Mutta niin vain nekin ajat ohitettiin.
Jälleenrakennuskaudella oli työmäärä myös suuri, mutta mieliala oli jo toinen ja Alatornio kääntyi kehityksen tielle.
Mutta jälleenrakennuskauden päätyttyä tuli eteen työttömyyskausi, jolloin Alatorniolla oli 1000 työtöntä. Tämän kokoisessa kunnassa se oli melkoinen määrä.
Viime vuodet hyviä
Noina vuosina oli paljon vaikeuksia voitettavana, kertoo päivittäin asioiden kanssa kamppaillut kunnanjohtaja. Nyt sen sijaan on työttömyys Alatorniolla vähäistä, koska torniolaiset teollisuuslaitokset ovat tuoneet alueelle uusia työpaikkoja. Äyrikehittymä kasvaa Alatorniolla vuosittain lähes 20 prosentin vauhtia ja asukaslukukin on viime vuosina osoittanut kasvua. Nämä viime vuodet ovat olleet hyviä, sanoo Koivurova.
Yhteiskunnan väestörakenteen ja elinkeinorakenteen muuttuminen tuntuu myös Alatorniolla. Kunnassa oli vielä hieman yli vuosikymmen sitten maanviljelijöitä 55 prosenttia väestöstä. 1970 väestönlaskennan mukaan heitä oli 28 prosenttia. Teollisuus- ja rakennuselinkeinojen harjoittajien määrä on samassa ajassa kasvanut 12 prosenttia. Nämä ovat tosiasioita, jotka vaikuttavat kunnan kehitykseen ja myös yksityisen ihmisen näkökantoihin.
Alatornion kunnan kehittymisessä on luottamusmiesten panos ollut ratkaiseva. Luottamusmiehet ja varsinkin puheenjohtajat ovat olleet pystyviä kunnallismiehiä, jotka ovat ajaneet yhteistä etua. Se on ollut kunnalliselle virkamiehelle suuri huojennus.
Alatornionakin olisi pärjätty
Alatornio olisi nykyisten rajojensa puitteissa voinut erittäin hyvin hoitaa tarvittavat palvelukset kuntalaisilleen. Mutta kunnan asema Tornion kaupungin naapurina teki kuntien yhtymisen ainoaksi mahdollisuudeksi. Tornio tarvitsi lisätilaa ja Alatorniosta olisi menetetty alueliitoksina parhaat alueet. Jäljelle olisi jäänyt elinkelvoton tynkäkunta. Katsottiin parhaaksi liittää kaupunkiin koko kunta eikä vain osia siitä. Myös terästehtaan tulon aiheuttamat velvoitteet pystytään suurempana yksikkönä paremmin hoitamaan.
Kulmakuntaista
Kun aloitin työt kunnassa 1930-luvulla, ei puoluepolitiikka näytellyt kunnallisessa elämässä mitään osaa. Sen sijaan jokainen veti katkerasti oman kylänsä puolta. Suur-Torniossa on suuri vaara, että kulmakuntapolitiikka tulee takaisin. Riippuu valtuustosta, miten se suhtautuu äärialueisiin. Valitettavasti äärialueet jatkuvasti tyhjenevät, jolloin myös palvelusten painopisteen on pakko siirtyä keskuksiin. Niille, jotka jäävät kotikyliinsä, elämä muodostuu yhä vaikeammaksi, ellei kunta voimakkaasti pyri myös heidän asemaansa helpottamaan.
Uusi valtuusto koostuu suurelta osin kokeneista kunnallispoliitikoista ja uskon, että se pystyy hoitamaan suurkunnan asiat ilman pahempia kriisejä.
Lausuntaa ja nyrkkeilyä
Vaikka alkuaikoina kunnan palveluksessa olevilla oli kädet täynnä työtä myös iltaisin ja pyhinä, ehti nuori Niilo Koivurova mukaan harrastustoimintaankin. Hän oli innokas lausuja ja otti lausuntatuntejakin. Pirkkiön raittiusseuran näytelmäkerhon toiminnasta hänellä on monia mieluisia muistoja. Harrastajavoimin esitettiin suuria teoksia, kuten Elinan surma ja käytiin kiertueilla lähikunnissa Ylitorniota myöten.
Myös urheilu kiinnosti, yleisurheilu ja hiihto erityisesti. Koivurova on mm. Alatornion Urheilijoiden ja SVUL:n Länsi-Pohjan piirin perustajajäsen ja hän toimi Alatornion hiihtojen puheenjohtajana pitkät ajat. Harrastusten tasosta kertoo myös se, että Koivurova omistaa nyrkkeilyn ja yleisurheilun tuomarikortit.
Koulutus tärkeää
Itsensä kehittäminen ei vuosikymmeniä sitten ollut niin helppoa kuin nykyisin, ei ollut harrastusmahdollisuuksia, ei ollut kouluja. Henkisen vireytensä Niilo Koivurova lienee perinyt jo vanhemmiltaan. Hänen isänsä lähetti pojan opintielle, vaikka siihen aikaan sanottiin, että pärjäillään sitä ilman koulujakin, on pärjätty ennenkin.
Työttömien armeijat olisivat nyt pienemmät, jos järkiperäiseen koulutukseen olisi aikaisemmin kiinnitetty huomiota. Mutta vielä Länsi-Pohjan ammattikoulua perustettaessa puuttui lainsäädäntö tämänlaatuisia hankkeita varten. Perustajakunnat ottivat riskin itselleen ja olivat siinä oikeassa. Koulu on kehittynyt ja antaa jatkuvasti tervetulleita ammattioppimahdollisuuksia alueen nuorisolle.
Matkoja lämpimiin maihin
Parin kuukauden kuluttua kunnallisneuvos Niilo Koivurova, pitkä, solakka, ohimoilta tyylikkäästi harmaantunut, kokoaa henkilökohtaiset tavaransa työpöytänsä laatikoista ja painaa työhuoneensa oven kiinni. Edessä ovat eläkevuodet.
En ole ohjelmoinut tulevaisuutta kovinkaan tarkkaan. Ensin lepäilen ja kesä menee mukavasti kotona ja kotimaata kierrellessä. Mutta syyspimeiden aikaan suunnistan lämpimiin maihin, ainakin joksikin aikaa.
Ja hän sanoo, että työskenteleminen kunnan tehtävissä on ollut – vaikkakin raskasta – myös äärettömän mielenkiintoista ja antoisaa, lähellä ihmistä.
Ja tämä mies tietää mistä puhuu. Hän tuntee kunnallisen toiminnan ja tuntee Alatornion kunnan ja sen asukkaat.
Mirjam Kälkäjä
Pohjolan Sanomat
6.1.1973
(Alla olevia voi klikata suuremmaksi)
+copy.jpg)
+copy.jpg)
+copy.jpg)
Alatornion Hiihtojen 10-vuotisjuhla
Alatornion Hiihtojen 20-vuotisjuhla
